Saisiko olla aamusuklaata?

Aamusuklaa on sitä, että ei syö kaikkea suklaata illalla, vaan jättää pari palaa aamuksi. Ja sitten aamulla herätessään, noukkii yöpöydältä palan suuhunsa. Siis ehdottomasti jo ennen kuin silmät ovat kunnolla auenneet. Juuri herättyä suklaa jostain mystisestä syystä maistu aivan käsittämättömän täydelliseltä. Siinä sitä sitten voi hetken fiilistellä alkavaa päivää ja oikoa jäseniään lämpimän peiton alla. Aamusuklaa toimii toisinaan myös niin, että koska rakas mieheni Lars tietää, etten ole aamuihminen, tulee hän herättämään minut suklaapalan kanssa. Päivä alkaa silloin huomattavasti helpommin. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että viimeiset kaksi ja puoli vuotta herättämisistä on vastannut kiharapäinen ja kerubikasvoinen poikamme Börje. Börbis. Pööpe. Mitä näitä nyt on. Rakas lapsi ja niin edelleen. Ja ennen kuin kukaan huolestuu, on Börjen oikea nimi huomattavasti vähemmän koominen, mutta tällä nimellä häntä kutsuttiin odotusaikana ja heti synnyttyään.

 

Tervetuloa mukaan seuraamaan perheemme arkea ja välillä juttuja myös sen yläpuolelta. Pohditaan kodin sisustusta, joka on kauniisti sanoen vielä vähän kesken ja innostutaan toisinaan leipomaan. Tai sitten vaan lakkaamaan kynsiä. Vaateasioita pohditaan varmasti myös, sillä uuteen taloomme rakennettiin kauan haaveiltu walk-in-closet ja se on todettu erittäin toimivaksi, toisin kuin rouvan garderobi.

Alla asu eiliseltä. Luovin tieni läpi kaatosateen Trattoriaan tapaamaan ihania ex-kollegoitani pizzan ja kuohuvan merkeissä. Kuva päivän sään tapaan hieman synkkä.

Housut ja jakku H&M, pitsitoppi Newyorker, laukku Longchamp ja korkkarit DinSko.